Q ROOM - the remote concept

Taiteilija: Micaela Kühn Jara
Yhteistyökumppani: Kiviniityn yläkoulu
Projektiesittely: https://www.danceallyearlong.com/fi/program/edition-2/micaela-kuhn-jara

Marraskuisessa residenssissä ajankohta sekä lokaatio loksahtivat yhteen: vietettiin nimittän Kokkolan kaupungin luotsaamaa Loistavaa! Strålande! lasten ja nuorten kulttuuriviikkoja. Ilman pandemiaa ja yleisörajoituksia, sekä koulutilojen säännöksiä viruksen leviämisen estämiseksi, olisimme tietysti juhlistaneet kulttuuriviikkojen loppua taiteellisella ulostulolla itse koululla siinä samaisessa luokkahuoneessa, joka taiteilijaresidenssille oli osoitettu.

Tarkoitus oli, että oppilaat itse olisivat tehneet luokkahuoneeseen taiteellisen ja tilallisen transformaation jokapäiväisestä kouluarjen ympäristöstä johonkin muuhun. Matkustusrajoitusten sekä karanteenisuositusten (jotka olivat yhtä pitkiä kestoltaan kuin itse kaksiviikkoinen residenssiperiodi) vuoksi Micaela Kühn Jara joutui kuitenkin työskentelemään etäresidenssissä Kööpenhaminan päässä, ja oppilaat työskentelivät usean työpajamaisen session avulla hänen kanssaan etäyhteyksien avulla. Minä toimin prosessissa viestinviejänä, apuohjaajana, avustavana pedagogina ja teknisenä vastaavana.

Kävin edustamassa DAYL taiteilijan projektia Kiviniityssä yhteensä kuusi kertaa. Tämä oli melkoinen tutkimusmatka itsellenikin, sillä konkreettisena annettavana minulla ei ollut kuin luottamus, jota tunsin Micaelan taiteellis-pedagogista työtä kohtaan. Miten "myydä" toisen taiteilijan sisältöä, kun itsekään ei vielä tiedä, "mistä on kyse"?

Olin tiedotusmielessä yhteydessä ensin oppilaiden vanhempiin kuuluisan Wilma-järjestelmän kautta, johon rehtori antoi väliaikaiset toimijatunnukset. Viestissäni yritin tavoittaa nuoret ja antaa jonkinlaista pohjaa yhteisen työskentelyn käytäntöihin sekä työpajojen hankekontekstiin.

Olemme opiskelleet Micaelan kanssa soveltavan tanssipedagogian maisteriksi taiteen fasilitoinnin merkeissä samalla luokalla, joten minulla lopulta oli kaikki tarvittava tieto. Rohkaisin ensimmäistä kertaa minut tapaavia oppilaita "pitchaukseni" aikana luottamaan siihen, että vaikka kaikki (kuten taide yleensäkin) alkaakin tuntemattomasta, kyseessä on turvallinen prosessi, joka on helposti lähestyttävä ja kaikkien (tanssi)taustan omaavia ajatteleva oppimistilaisuus. Luomme "jotain" yhdessä, ja sen on tarkoitus antaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, herättää uusia (kehollisia) perspektiivejä ja ajatuksia. Seuraavalla viikolla, työpajojen alkamispäivänä, sain tämän yhteistyöhön valikoidun ysiluokan valvojalta palautteen, että oppilaat olivat sanoneet, että "joku kävi puhumassa hulluna mutta mei ymmärretty mitään".

Tästä hämmennyksestä ja epätietoisista odotuksista huolimatta ensimmäinen työpaja Micaelan kanssa pidettiin heittäytyvissä merkeissä. Keholliset mutta yksinkertaiset tehtävät liittyivät aistihavaintoihin, kuten tunnusteluun katseen asemesta (pareittain kuljettiin luokassa tunnustelemassa erilaisia pintoja, toinen silmät sidottuna ja toinen ohjaavana). Seuraavien työpajasessioiden aikana jalostettiin tehtäviä kohti luovia, omia ratkaisuja ja valintoja esille tuovia puolia. Micaela käytti apuna tekstin kirjoittamista, esimerkiksi tilahavainnoista adjektiivien löytämisen kautta niin, että tekstistä tuli tietynlainen koreografinen score (partituuri), jota Micaela sitten itse hyödynsi taiteellisessa työskentelyssään Kööpenhaminassa, tanssistudiossa Teaterøenissä.

Kaikki prokkisbussin kyydissä pysyneet oppilaat (osa jäi aikaisemmilla pysäkeillä pois) olivat todella koskettavasti mukana uudessa ja ihmeellisessä, ennenkokemattomassa. Micaelan pedagogisten keinojen, sekä yhteensulautuneen ryhmädynamiikan (musiikkiluokan oppilaat kun ovat toisilleen tuttuja peruskoulun kolmannelta luokalta saakka) avulla, ryhmässä ei vallinnut ns. eniten äänessä olevien tuntua - kaikki kokemukset saivat tilaa. Oli "hämmentävää" ja "outoa" yhdessä "mielenkiintoisen" ja "ainutlaatuisen" kanssa suhteessa koko yhdessä koettuun prosessiin, sekä Micaelan jakamaan lopulliseen live-striimiin, jossa oppilaiden lahjoittama materiaali tekstin tai välittömän kokemuspalautteen muodossa kehollistettiin ammattitanssijoiden avulla.

Täytyy vielä kyllä sanoa, että Micaelalla on erityinen taito - saada nyt kokonainen luokka mukaansa "juttuun" vaikka vain puhelimen päässä ja puhuvana päänä seinällä! Mikään ei olisi tietysti ollut mahdollista ilman avomielisyyttä sekä henkistä anteliaisuutta osallistuneiden oppilaiden puolelta!

Kiitos myös teille muutamalle, jotka jaoitte tietoa Tiktok-tanssien maailmasta; niitä oli hauska seurailla kun jäitte hengaamaan välitunnilla luokkaan, josta oli tullut teidän oma kehollinen leikkikenttänne.